Aloitin kolme viikkoa sitten opinnot Zürichin taideyliopistossa (Zürcher Hochschule der Künste ZHdK) teatteriohjauksen toisen vuoden kandiopiskelijoiden kanssa. Vaikka opetuksen sisältö ei eroakaan huomattavia määriä mun Turun opinnoista, on koulun startti silti ollut suurin kulttuurishokki mulle.
Lukukausi on jaettu kolmeen jaksoon (nyt ollaan siis ensimmäisen jakson puolessa välissä!) ja tässä jaksossa mulla on aamun training-tunneilla (8:30 - 10:00) kehoa, anatomiaa ja luustoa kehittävää Franklin Methodia näyttelijäopiskelijoiden kanssa, reflektoivaa ja kriittistä teatterianalyysia ohjaajaopiskelijoiden kanssa ja teatterihistoriaa.
Yksi iso kurssi näiden lisäksi on Ein Stück vom Stück, jossa revitään ohjaaja-, teatteripedagogi-, dramaturgi- ja skenografiaopiskelijoiden kanssa Bertolt Brechtin Mutter Courage und ihre Kinder (Äiti Peloton) käytännössä niin auki kuin tekstin ja tekemisen tasolla vain voi. Ensimmäisen viikon päätteeksi me toteutettiin pienissä sekaryhmissä 24h-projekti, jossa meille annettiin perjantai-iltana klo 17 tehtäväksi toteuttaa 12 minuutin mittainen esitys, joka kuvastaa ryhmän ajatuksia ja kiinnostavia pääteemoja Brechtin teoksesta. Joka maanantai on itsenäistä työskentelyä, tiistaisin ja perjantaisin tutkitaan Brechtiä ohjaajaopiskelijoiden kanssa, ja keskiviikkoisin tehdään koko porukalla kohtauksia. Vierailevia luennoitsijoita on välillä, silloin päivät venyvät.
Niin! Isoin shokki mulle olivat pitkät päivät. Keskimäärin jokainen päivä on 8:30 - 18:00. Kotona tehtävää duunia on paljon. Luettavaa, kirjoitettavaa ja analysoitavaa riittää. Brecht-kurssin päätteeksi ohjaajien pitää palauttaa 10-sivuinen "aiesuunnitelma", jonka tulee käytännössä olla ammattiteattereilla tarjottavien ohjaustarjousten laatuinen.
Toinen iso kurssi mulla tässä jaksossa on Theatrale Verfahren und Probensysteme des Gegenwartstheaters. Nykyteatteriryhmiä, nykyteatteria performanssitaiteena ja nykyteatterin työtapoja (mm. devising) tutkivalla kurssilla mä olen teatteripedagogi- ja dramaturgiaopiskelijoiden kanssa. Tämä kurssi ja ihmiset tällä kurssilla ovat ihania, tukevia ja kannustavia (ovat ne sitä muillakin kursseilla, mutta tämä on sellainen perhe! Teatteripedagogiopiskelijat ovat ensimmäisten fiiliksien perusteella yleiseltä habitukseltaan kaikista lähimpänä teatteri-ilmaisun ohjaajaopiskelijoita).
Torstai-iltapäivisin on vuoroviikoin ohjaajaopiskelijoiden kanssa vaihtelevaa sisältöä omasta koulutuksesta, vuoroviikoin yhdessä tekemistä kaikkien teatterin kandien kanssa (ohjaajat, pedagogit, dramaturgit, näyttelijät ja skenografit). Nämä kokonaisuudet jatkuvat koko kevään.
Täällä istutaan, puhutaan ja analysoidaan paljon. Paljon enemmän kuin mihin Turussa oon oppinut. Toisinaan se vetää levottomaksi, mutta toisaalta pidän siitä lähtökohdasta, että teatteria pitää pystyä tarkastelemaan myös analyyttisistä ja tutkimuksellisista lähtökohdista jatkuvan tekemisen sijasta.
Kieli on aina välillä haastava. Opettajat ovat onneksi olleet enemmän kuin ymmärtäväisiä sen kanssa, että usein vaihdan syväanalyysivaiheessa kielen automaattisesti englantiin, koska se on mulle vahvin vieras kieli. Usein mennään denglishin avulla! Arjen kieli sujuu, ja opetus on lähes aina täysin ymmärrettävää, vaikka vaatiikin tuplasti energiaa ja keskittymistä seurata opetusta (erityisesti niitä luentoja!) saksaksi. Ensimmäinen viikko oli raskas, kun oli kieli, oli uusia ihmisiä, uudet rutiinit ja uudet paikat. Kaikkeen uuteen kuitenkin tottui nopeasti.
Koululla ihmiset ovat lämpimiä ja ihania. Täällä(kin) halaillaan paljon. Koulurakennuksen toisessa päässä on baari, josta haen usein aamukahvin ja club matea. Aurinkoisina päivinä viedään pari pöytää ja tuolia podiumista pihalle ja hengaillaan pitkillä tauoilla yhdessä ulkona. Joki virtaa koulun vieressä, ja se tuo mieleen Tammerkosken.
Teatterin kandiopiskelijat opiskelevat siis eri rakennuksessa keskustassa kuin Toni-Arealin pääkampus lähellä mun opiskelija-asuntolaa. Meillä on Gessneralleella sillainen pieni, tiivis teatterikeskittymä, ja se on oikeastaan just sopivan tuntuinen. Ohjaajaopiskelijoita on joka vuosikurssilla n. neljä, dramaturgeja ja skenografeja kolme, teatteripedagogeja kuusi, näyttelijöitä 10.
Summa summarum: täällä mä olen aika jatkuvasta kokovartaloväsymyksestäni huolimatta aloittanut kouluni niin 24/7 innokkaissa fiiliksissä, että uskon mahtavaan, silmiä avaavaan kevääseen!
Muutamia huikeita asioita, jotka eivät liity kouluun: kahden viikon päästä lähden isolla porukalla viikonlopuksi laskettelemaan Alpeille. Huhtikuun lopussa menen päivän ekskursiolle Saksaan (!). Huhtikuussa Tampereen porukat ja Saana tulevat tänne (!!). Toukokuussa lähden pitkäksi viikonlopuksi Pariisin (!!!). Rakastan Zürichissä espressoja, halpaa punaviiniä ja yliopistojoogaa. Muun muassa!
Täällä kaikki hyvin, terkkuja ja rakkautta Suomeen!
Translation: It's going freaking well!
