First 2 months

Nonni, eivätpä valehtele ne ihmiset, jotka sanovat, että vaihdossa aika kirjaimellisesti l e n t ä ä . True story, aika todellakin lentää!

Semesterin ensimmäinen jakso päättyi perjantaina. Ei tässä ihan lekkeriksi ehdi kuitenkaan lyödä, kun huomenna starttaa seuraava jakso, ja Ein Stück vom Stück -moduulin Inszenierungskonzept tulee palauttaa perjantaihin mennessä. Toissapäiväinen perjantai-ilta kului koululla presentoiden meidän kuluneen kuuden viikon Brecht-kurssin tuotoksia: oli installaatioita, videoita, kohtauksia. Käytännössä siis kukin opiskelija melko lailla haluamallaan tavalla esittele sitä, mihin pisteeseen Brechtin Äiti Pelottoman kanssa oli tähän mennessä päässyt. Presentoin saksaksi. "Kun mää pidän sen saksaksi, en vahingossakaan puhu liikaa tai yli kymmenen minuutin." Kylmä hiki ja jännäkakka. Juotiin skumppaa koulun pihalla illan päätteeksi. Illat ovat olleet plus 18 ja linnut laulavat samalla lailla kuin Suomessa toukokuussa. Kevät-minä kiittää Keski-Euroopan ilmastoa! Ylikuumeneva asuntolahuone on vain pieni miinus, kun teiden varret ovat täynnä kukkia ja kaupunki on yhtäkkiä herännyt henkiin. On muuten pirun kaunis kaupunki! Olenko jo sanonut, että tykkään tästä kaupungista?

Viime viikonloppuna oltiin isolla vaihtariporukalla Davosissa laskettelemassa ja juhlimassa. Mä laskettelin ensimmäistä kertaa ikinä (ihan todella, no kidding here)! Alpit oli hyvä paikka aloittaa. Go big or go home. Nääs. Kukkaro kutistui ja univelka kasvoi, mutta kaikki oli just best. Jopa se törkeän paha kaatuminen ilman hanskoja ja haavoille repeytyneet kädet! Kaikki kasvattaa. Ja mitkä maisemat! Tulen varmasti myöhemmin itkemään sitä, että mä olen oikeasti ollut tuolla kolmen kilometrin korkeudessa Alpeilla. Tuntuu aivan uskomattomalta.

Gang on the way to Davos. The older lady in the back wasn't part of the group, but did tequila shots with us anyway.

Mitä mulla jäi päällimmäisenä mieleen ensimmäisestä jaksosta koulussa? Perkeleen rankkaa täällä on, mutta kyllä mää nautin. Tiesittekö, että Streber on sana sellaisella tyypille, joka tekee ehkä pikkuisen liian itsekurisesti ja tarkasti hommia, lukee kaikki artikkelit ja on aina fyysisesti läsnä tunneilla. Sanovat, että strebering on ihan yleinen ongelma täällä, mutta onneksi mä olen löytänyt koulussa niitä tyyppejä, jotka pitää jalat maassa ja opettaa myös relaamaan.
On muuten törkeän ihania ihmisiä koulussa mulla.

Muistiinpanoja kertyi parin vihkon verran, monisteita yhden kansion. Olen aivan totaalisen rakastunut muun muassa nykyteatterikollektiiveihin (käytiin pikkuporukalla tsekkaamassa Gob Squadin Western World -esitys Bernissä, t ö r k e ä n hyvä), Bertolt Brechtiin ja Robert Wilsoniin. Eniten on tullut tutkittua aikaa ja tilaa teatterissa ja performanssitaiteessa. Ollaan tutkittu taidetta julkisessa tilassa. Täällä mulla on itänyt jo hetken ajatus kirjallisesta opparista työnimellä sosiaalinen media, digitalisaatio ja dokumenttiteatteri.

 Gob Squad about to start soon.

Researching Robert Wilson.

Me being me at school.

(Opinnäytetyöstä by the way! Näytelmäkulma ja Taideakatemia näyttivät vihreää valoa, ja mä tulen ohjaamaan Henrik Ibsenin Villisorsan mun käytännöllisenä opinnäytetyönä ensi syksynä. GEEZ! Tämä vuosi näyttää hyvältä. Törkeän hyvältä. Kuinka monta kertaa voi sanoa yhden postauksen aikana törkeä?)

Huomenna mulla on koulussa joogaa ja Gegenwartsdramatik & Szenisches Schreiben -kurssin startti. Koulun sähköpostiin pamahti pdf:nä  Romeo ja Julia. Saksaksi, tietty.

Kaksi kuukautta on oikeasti vaan hurahtanut menemään. Koulua on onneksi vielä 10/16 viikkoa jäljellä. Mulla on pieniä haaveita kesän suunnitelmista, mutta sinne on onneksi vielä tosi pitkä aika!
Ei toisaalta, kun näitä helteitä hipovia lämpöasteita katsoo.

Eilen kävelin pitkän matkan kaupungin toiselle puolelle Zürichin Suomen kunniapääkonsulaattiin äänestämään kunnallisvaaleissa. Törmäsin suomalaisiin, ja vedettiin Limmatin rannalla espressot ja jäätelöt. Kävelin toisen kanssa monta tuntia Altstettenin juna-asemalle, ja matkalla pälätettiin menemään. Oli hyvä lauantai, naama paloi. Tuollaisina hetkinä muistaa, että ei se määrä vaan se laatu. Mutta silti, kaksi kuukautta takana. Hienot kaksi kuukautta! Sopii seuraavien tulla.

Translation: 2 months down. Quite a many to go, still. Did some skiing. Did some major falling, too. And fondue. First block of the semester is done. Except this one staging concept. The Alps were so gorgeous! Tomorrow I'll start with yoga in school. How cool is that! Ice cream is the best breakfast and Zürich is so freaking amazing.